Tänä syksynä sain mahdollisuuden tutustua Sudanistaa Mikkeliin tulleen perheen elämään. Perheen kanssa vietetty aika kuuluu opintoihini ja on järjestetty Mikkelin kaupungin maaahanmuuttotoimiston kotokaveritoiminnan kautta. Roolini ei ole ammattilainen eikä edes työharjoittelija. Olen vapaaehtoinen, joka on perheen tukena arjessa. Tämän roolin myötä työlleni ei ole määrättyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Tapaamisten sisällön suunnittelen perheen kanssa yhdessä. Enimmäkseen sekä lapset että vanhemmat ovat toivoneet apua suomen kielen oppimisessa. Minä en tietenkään ole opettaja eikä minun tarvitse sellaista teeskennelläkään. Opastan suomen kielen koukeroissa ja lasten koulutehtävissä tavallisena suomalaisena tyttönä ja jos epäselvyyksiä jää, pyydän perhettä kysymään lisää opettajiltaan. Toivomme kovasti, että talvi toisi lunta ja pakkasta. Perheen tytöt tahtoisivat päästä luistelemaan. Viime talvena he pääsivät koulun liikuntatunnilla jäälle kerran ja ovat innokkaina uuteen yritykseen.
Kotokaveritoiminta ei ole ensikosketukseni monikulttuuriseen vapaaehtoistyöhön. Opiskeluaikanani Kuopiossa kävin silloin tällöin monikulttuurikeskus Kompassilla vapaaehtoisena suomen kielen apuopettajana. Olin enimmäkseen mukana nolla- ja ykköstason ryhmissä, sillä oma suomen kielen teorian osaamiseni ei ole kovin hyvä. Suhdannevaihtelu on minulle yhtä mystinen kuin suomea opiskeleville maahamuuttajille. Pidin kovasti vapaaehtoistyöstä kompassilla. Aina siellä käydessäni tapasin ystävällisiä ja motivoituneita ihmisiä. Tunnelma oli kutsuva myös minulle suomalaisena.
Kotokaveritoiminta onkin tuonut hyviä muistoja mieleeni. Tuntuu, kuin palaisi kotiin. Hyvän tunteen saattelemana hain ensimmäisen työharjoittelupaikkani maahanmuttotoimistolta. Odotan innolla, että pääsen maaliskuussa töihin.
