Ennen harjoittelujaksoa en ole juurikaan työskennellyt ikäihmisten kanssa. Kuvaa vanhustyöstä ovat värittäneet keskustelu ja kauhistelukin mediassa sekä tuttavien kertomukset omasta työstään. Oma äitini antoi elämänohjeeksi, että älä lähde ainakaan vanhustyöhön, sillä vaikka asiakkaat ovat ihania, on työ hirmuisan rankkaa. Mielikuvani ikäihmisistä asiakaskuntana oli siis varsin stereotyyppinen ja hatara. Kokemuksistani vammaistyössä osasin tosin jo arvella mielikuvan muuttuvan hyvin nopeasti. Ihmiset ovat ihmisiä. Jokainen on oma yksilönsä toimintakyvystä ja sairauksista riippumatta. Ei jokainen vanhus ole muistisairas höperö, heiveröinen ja heikko saati takapajuinen maalainen. Vielä kerran: he ovat ihmisiä.
Työharjoittelu päiväkeskuksessa on antanut jo nyt arvokkaita kokemuksia. Olen saanut ottaa vastuuta ryhmätoiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta niin paljon kuin itse haluan. Tukea ja materiaalia on ollut tarjolla kaikkeen. Ohjaajan taidot kehittyvät vain ohjaamalla ja siksi käytän hyväkseni tilaisuuden päästä vetämään ryhmiä päivittäin.
Opinnoissa jakso on nimellä sosiaalinen tuki ja kuntoutus. Tavoitteissa ja tehtävissä korostuu orientoituminen kuntouttavaan työotteeseen sekä asiakkaan tuen tarpeiden arviointi. Suuntaudun opinnoissani kuntouttovaan aikuissosiaalityöhön, jolloin tämä on juuri ammattitaitoni ydintä.
Lähden taas innolla seuraavaan työpäivään.
