Tervetuloa Suomeen?

Aloitin sosiaaliohjaajana Punaisen Ristin ylläpitämässä vastaanottokeskuksessa keväällä 2022. Helmikuussa Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan Ukrainassa. Moni asia Euroopassa ja Suomessa muuttui - ja pääsin seuraamaan näitä muutoksia vastaanottokeskuksesta käsin. 

Viranhaltijan päätökset harkinnanvaraisesta vastaanottorahasta sekä neuvonta oleskelulupia koskevissa asioissa vaativat perehtymistä ajantasaisiin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön. Olen myös omasta mielenkiinnostani tutustunut esimerkiksi tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista (fgm) estävään työhön, kidutuksen vastaiseen työhön ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Aiheet ovat raskaita, mutta tärkeitä. Kun tiedän asioista, niistä on helpompi puhua. Vielä parempaa on, jos minulla on heti kertoa, mistä uhri voi saada tukea ja apua.

Kaikessa työssäni olen aina pitänyt arvokkaimpana kohtaamista asiakkaan kanssa. Vastaanottokeskuksessa asiakunta on hyvin kirjavaa. Yhdellä asiakastapaamisella annan henkistä tukea rankkoja tilanteita kokeneelle ja kohta kokoankin äitiyspakkausta vastasyntyneelle. Päivät ovat välillä melkoista tunteiden vuoristorataa. Punaisen Ristin arvot ovat pohjana kaikelle työlle. Iman tasa-arvoa ja kunnioitusta ei niin monesta kulttuurista ja taustasta tulevia pystyisi kohtaamaankaan.

Valehtelisin, jos väittäisin, etteivät äärimmäistä pahuutta kohdanneiden ihmisten kohtalot tai sotaa paenneiden pelko koskettaisi. Tämä ei kuitenkaan ole se, mikä tekee työstäni useimmin rankkaa. Eniten vaikeita hetkiä on aiheuttanut epävarmuus. Ulkomaalaislakiin on tehty suuria muutoksia Suomessa ja myös EU-tasolla odotetaan uudistuksia. Osa lakien vaikutuksista on tullut nopeasti näkyviin päivittäisessä työssä. Myös asiakkaat elävät jatkuvassa epävarmuudessa. He kysyvät mielessään jokainen päivä: Jatkuuko tilapäinen suojelu seuraavana vuonna? Saanko oleskeluluvan? Voinko saada täältä töitä? Olenko tervetullut Suomeen?

Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa itsemääräämisoikeuden toteutumisen

Aloitin toukokuussa 2017 työt kehitysvammaisen henkilön henkilökohtaisena avustajana. Työ on avustamista kaikissa vapaa-ajan menoissa: kaupassa käynnissä, teatterissa, pelailussa ja kahvilla käynnissä. Avustaja mahdollistaa avustettavalleen pääsyn vapaa-ajan menoihin ja tukee siten itsemääräämisoikeuden toteutumista. Avustaja toimii tarpeen mukaan henkilön silminä tai käsinä sekä tukee kommunikaatiota ja auttaa asioinnissa. Kaikessa toiminnassa päähenkilönä on avustettava. Avustaja tukee henkilön itsenäistä toimintaa ja pyrkii toteuttamaan tämän toiveet.

Kuukausien myötä olen tutustunut avustettavaani. Kun tunnen hänen luonteensa ja hänen tapansa kommunikoida, on yhteinen työskentely helpottunut. Myös luottamus avustettavan ja minun välillä on kehittynyt ajan myöstä. Uskallamme ehdottaa toimintaa, vitsailla ja vähän kiusoitellakin. Olemme molemmat käsityöihmisiä. Siksi askartelu on tärkeässä roolissa ja järjestän sitä avustettavalle lähes viikottain. Muutoin kuukauteen mahtuu monenlaista: ostoksia, kerhoja ja ihan vain juttelua.

Nuorten turvatalo viimeisenä pysäkkinä opin tiellä

Viimeinen lukuvuosi sosionomin opinnoissa on jo hyvin aluillaan. Kurssien ollessa pitkälti suoritettu jäljelle jäävät syventäviin ammattikäytäntöihin ja esimiestyöhön painottuva työharjoittelu ja opinnäytetyö.

Opinnäytetyö on edennyt suunnitelmavaiheeseen. Teen tutkimusta maahanmuuttajan ystäväpalveluista. Kartoitan eri palvelumuotoja ja selvitän toiminnan merkitystä siihen osallistuville. Olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä maahanmuuttajaperheen ystävänä pian kaksi vuotta, joten minulla oli jo ennalta tietoa yhdestä ystäväpalvelun muodosta. Opinnäyteyössä tarkastelen toimintaa laajemmin ja syvällisemmin. 

 

Aloitin työharjoittelun Punaisen Ristin Nuorten turvatalolla noin viikko sitten. Nuorten turvatalon toimintamuodot, joihin tulen harjoitteluni aikana tutustumaan ovat nuorten kriisityö ja -majoitus, perhehuonetoiminta ja itsenäistymisen tuki. 

Asiakkaat ovat 12-21 -vuotiaita nuoria, joiden elämässä on sellaisia pulmia, joihin he tarvitsevat turvallisen aikuisen apua. Kokemukseni mukaan nuoret ovat asiakkaana yhtä ihania kuin rasittaviakin. Nuorten turvatalolla työskentelyyn tulevat mukaan myös nuorten läheiset ja mahdolliset muut nuoren asioita hoitavat tahot. 

Koska kyseessä on esimiestyön harjoittelu, tutustun paikan organisaatioon ja yhteistyötahoihin. Moniammatillisuutta ja verkostotyötä on lähes mahdoton välttää tulevassa ammatissani. Onkin hyvä, että verkostotyöhön on jo nyt olemassa kiinnostusta. 

Nuorten turvatalon verkkosivut löytyvät täältä. 

Viriketoimintaa ja kuntoutusta senioreille

Kaksi ensimmäistä viikkoa työharjoittelussa päiväkeskuksella ovat jättäneet positiivisen tunteen. Päiväkeskuksen toiminta on ennaltaehkäisevää ja ikäihmisen toimintakykyä ylläpitävää työtä. Tarjotulla ohjelmalla kuntoutetaan niin ruumista kuin mieltä sekä annetaan mahdollisuus mukaviin kokemuksiin. Mutta se siitä mainonnansta. Harjoittelun tarkoituksena on oma kasvuni sosiaalialan ammattilaiseksi.
 Ennen harjoittelujaksoa en ole juurikaan työskennellyt ikäihmisten kanssa. Kuvaa vanhustyöstä ovat värittäneet keskustelu ja kauhistelukin mediassa sekä tuttavien kertomukset omasta työstään. Oma äitini antoi elämänohjeeksi, että älä lähde ainakaan vanhustyöhön, sillä vaikka asiakkaat ovat ihania, on työ hirmuisan rankkaa. Mielikuvani ikäihmisistä asiakaskuntana oli siis varsin stereotyyppinen ja hatara. Kokemuksistani vammaistyössä osasin tosin jo arvella mielikuvan muuttuvan hyvin nopeasti. Ihmiset ovat ihmisiä. Jokainen on oma yksilönsä toimintakyvystä ja sairauksista riippumatta. Ei jokainen vanhus ole muistisairas höperö, heiveröinen ja heikko saati takapajuinen maalainen. Vielä kerran: he ovat ihmisiä.
Työharjoittelu päiväkeskuksessa on antanut jo nyt arvokkaita kokemuksia. Olen saanut ottaa vastuuta ryhmätoiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta niin paljon kuin itse haluan. Tukea ja materiaalia on ollut tarjolla kaikkeen. Ohjaajan taidot kehittyvät vain ohjaamalla ja siksi käytän hyväkseni tilaisuuden päästä vetämään ryhmiä päivittäin.
Opinnoissa jakso on nimellä sosiaalinen tuki ja kuntoutus. Tavoitteissa ja tehtävissä korostuu orientoituminen kuntouttavaan työotteeseen sekä asiakkaan tuen tarpeiden arviointi. Suuntaudun opinnoissani kuntouttovaan aikuissosiaalityöhön, jolloin tämä on juuri ammattitaitoni ydintä.
Lähden taas innolla seuraavaan työpäivään.

Opiskelijavaihtoon Saksaan

Pitkäaikainen unelmani on toteutumassa: kahden viikon kuluttua astun lentokoneeseen ja matkustan Saksaan. Vietän siellä Nürnbergin kauniissa kaupungissa kolme kuukautta lokakuusta joulukuun loppuun. Suoritan vaihdon aikana työharjoittelun sekä käyn paikallisessa ammattikorkeakoulussa kurssin International social work. Työharjoittelusta tiedän vasta sen, että siitä tulee jotain todella hienoa. Työnantajani Caritas Pirckheimer Haus (linkki) on järjestö, joka tekee monenlaista sosiaalityötä paikallisesti ja kansainvälisesti.
 Vaihtoni etenemiseen voi käydä tutustumassa sen aikana kirjoittamani blogin kautta (linkki)

Edit: Linkkien lisäys 13.1.2017

Kurkistus maahanmuutajan elämään

Tänä syksynä sain mahdollisuuden tutustua Sudanistaa Mikkeliin tulleen perheen elämään. Perheen kanssa vietetty aika kuuluu opintoihini ja on järjestetty Mikkelin kaupungin maaahanmuuttotoimiston kotokaveritoiminnan kautta. Roolini ei ole ammattilainen eikä edes työharjoittelija. Olen vapaaehtoinen, joka on perheen tukena arjessa. Tämän roolin myötä työlleni ei ole määrättyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Tapaamisten sisällön suunnittelen perheen kanssa yhdessä. Enimmäkseen sekä lapset että vanhemmat ovat toivoneet apua suomen kielen oppimisessa. Minä en tietenkään ole opettaja eikä minun tarvitse sellaista teeskennelläkään. Opastan suomen kielen koukeroissa ja lasten koulutehtävissä tavallisena suomalaisena tyttönä ja jos epäselvyyksiä jää, pyydän perhettä kysymään lisää opettajiltaan. Toivomme kovasti, että talvi toisi lunta ja pakkasta. Perheen tytöt tahtoisivat päästä luistelemaan. Viime talvena he pääsivät koulun liikuntatunnilla jäälle kerran ja ovat innokkaina uuteen yritykseen.

Kotokaveritoiminta ei ole ensikosketukseni monikulttuuriseen vapaaehtoistyöhön. Opiskeluaikanani Kuopiossa kävin silloin tällöin monikulttuurikeskus Kompassilla vapaaehtoisena suomen kielen apuopettajana. Olin enimmäkseen mukana nolla- ja ykköstason ryhmissä, sillä oma suomen kielen teorian osaamiseni ei ole kovin hyvä. Suhdannevaihtelu on minulle yhtä mystinen kuin suomea opiskeleville maahamuuttajille. Pidin kovasti vapaaehtoistyöstä kompassilla. Aina siellä käydessäni tapasin ystävällisiä ja motivoituneita ihmisiä. Tunnelma oli kutsuva myös minulle suomalaisena.

Kotokaveritoiminta onkin tuonut hyviä muistoja mieleeni. Tuntuu, kuin palaisi kotiin. Hyvän tunteen saattelemana hain ensimmäisen työharjoittelupaikkani maahanmuttotoimistolta. Odotan innolla, että pääsen maaliskuussa töihin.

Tyttöjen Talolla

Töiden loputtua alkusyksystä päätin viimein, että aika on kypsä alanvaihdolle. Myyjänä nautin asiakkaiden kohtaamisesta ja heidän auttamisestaan pienissä ja isoissa ongelmista. Ompelu siinä sivussa sujui, mutta ei tullut samalla tavalla sydämestä. Kun vapaata aikaa äkkiä oli, jo useamman vuoden mielessäni pyörinyt ajatus vaihtaa ammattia ihmisläheisempään leimahti. Otin yhteyttä Kuopion Setlementti Puijolaan ja sain työkokeilupaikan Tyttöjen Talolta.

Tunnelmaa Tyttöjen Talolla

Vajaan kolmen kuukauden jaksolla tutustuin laajasti sosiaalialan ammatteihin ja toimijoihin. Tyttöjen talolla työ on verkostoitunutta ja työmuotoja yhden päivän sisälläkin voi nähdä monia. Työkokeilussani pääsin mukaan ryhmiin ja avoimeen toimintaan. Olin osallistujan roolissa valokuvausryhmässä ja nuorten äitien vertaistukiryhmässä lisäkäsinä. Tapahtumia ja teemapäiviäkin ehti tulla talossa ollessani. Olin mukana juhlistamassa kansainvälistä tyttöjen päivää Tyttöjen Talolla (11.10.2014), suunnittelemassa töpajaa mediakasvatus-seminaarin yhteyteen (mediakasvatus.nyt 2014 11.11.2014) sekä seuraamassa puheenvuoroja Nuoret rikoksen uhreina - seminaarissa 30.10.2014 ja Asumisen verkostopäivillä 7.10.2014. Yhdessä työkokeilun ohjaajan kanssa muotoilin tulevaisuuden suunnitelmia ja otin selvää mahdollisuuksistani. Olen äärettömän kiitollinen koko Kuopion Tyttöjen Talon väelle kaikista upeista kokemuksista.

Nyt kevätpuolella olen jo uuden haaveet mielessäni. Odotan innokaana pääsyä takaisin työelämään - ja toisaalta toivon sormet ja varpaat ristissä opiskelupaikkaa sosionomin koulutusohjelmassa. 

Mihinhän tieni vielä vie?